Pävitän jotain nopeasti, kun hiljaiseloa tulee olemaan luultavasti sunnuntaihin saakka täällä blogissa, kun huomenna tosiaan lähden reissuun kuten jo aiemmin mainitsinkin. 

Huomisen aikataulu on siis jotakuinkin tämän näköinen:

7.20 herätys -> aamutupakki ja -puuro, naaman ja hiusten fiksaus, pikainen pakkaaminen loppuun
8.30 koululle, jossa alkaakin hetimiten anatomian koe, jotha en handlaa vieläkään. No ei se mitään, motivaatiopuute on tiedostettu. 
n. klo 11 ruokatauko (mulla on eväänä sellanen paheellinen ruoka kuin purkki maitorahkaa, vähän fun light mehua ja 2 banaania sekoitettuna mössöksi)
n. klo 14 koulusta karkaaminen (koulu päättyisi 14.30, otan varaslähdön) ja käyn Kempeleestä sieppaamassa serkkutytön ja isän kyytiin ja lähdetää kohti Kokkolaa

Ennen viittä pitäisi olla Kokkolassa, siellä tehdään autokaupat ja ihastellaan mun uutta menopeliä. Käydään todennäköisesti myös vielä kahvilla ennenkuin isä lähtee takaisin Ouluun ja minä serkkuni kanssa Jyväskylään

-> Matka jatkuu Jyväskylään saakka, jossa sitten juoruillaan kummitätin kanssa kuulumiset ja niin edelleen. 

Oon niiin mielissään ku pääsen reissuun. Ja kun saan uuden auton. Jajajajja. 

Ja oon niin mielissään palaamassa reissusta takaisin. Koska Eero.

Mistä lähtien musta on tullut näin hyper ja näin onnellinen? Voi luoja. 

Joka tapauksessa, lomatunnelmissa toivottelen hyvää viikonloppua jo tässä vaiheessa. :)
 

Ps. Matkalaukkuun on pakattu cambridge-aterioita kokonaiset 13 kappaletta. Minähän en repsu! Ainakaan kovin paljoa..

Kuvahaaste:

Kuva1:  Omakuva
Kuva2: suosikkitavara
Kuva3: perheenjäsen
Kuva 4: Harrastus
Kuva 5: Vanha kuva
Kuva 6: Teema "vihreä"
Kuva 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Kuva 8: Suosikki kuva
Kuva 9: Päivän asu
Kuva 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Kuva 11: Hullua
Kuva 12: Arkeni
Kuva13: Teema “valo”
Kuva14: Talvikuva
Kuva 15: Rakkaus

Mietin hetken minkä kuvan laitan tähän. Väistämättä ensimmäisenä tuli mieleen Eero, perhe, ystävät, kissani.. Elämä itsessään. Siitä mieleeni tulikin sitten Oulu. Oulua minä rakastan. Oulu, meidän oma paska kaupunni, minun armas kotini. 
Aina toisinaan mietin, että olisi ihana lähteä täältä. Muuttaa muihin maisemiin ja nähdä maailmaa, mutta olen jo aikoja sitten tullut siihen lopputulokseen, että Oulussa on mun koko elämä, liian paljon kaikkea johon olen sidoksissa. Oulu on mulla verissä ja oon liian heikko ja arka lähtemään täältä. Ja miksipä lähtisinkään? Täällä on kaikki mitä minä tarvitsen. Oulu on koti, Oulu on rakkaus.

Kuva 16: Mustavalkoinen omakuva
Kuva 17: Hetki
Kuva 18: Tunteet
Kuva 19: Täällä minä asun
Kuva 20: Teema “erilaiset”
Kuva 21: Kun olin pieni
Kuva 22: Tästä olen riippuvainen
Kuva 23: Kesäkuva
Kuva 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Kuva 25: Kaikessa kiireessä
Kuva 26: Tämä naurattaa aina
Kuva 27: Teema ”kaksi”
Kuva 28: Sää
Kuva 29: Uusin kuva minusta
Kuva 30: Valinnainen kuva

Paino pompsahti melkein kilon alaspäin. Onhan tässä jumiteltukin viimeiset kolme viikkoa samoissa lukemissa. Tämän kuniaksi päätin heittää tuohon sivuun viralliset painonpudotukset kiloina. Tähän mennessähän en oo painostani puhunut, ainoastaan lähteneistä kiloista.

-25kg palkinto on vähän extempore, mutta hommattu silti. Ostin uuden auton. Tai siis otin isältä lainaa ostaakseni auton jonka halvalla sain ja laitan nykyisen menopelini myyntiin nyt ja maksan sillä sitten isälle velkani. Joka tapauksessa, mulla on Honda Civic. 

Eilen käväisin vielä illalla pakoilemassa anatomian kirjaa ja kyläilemässä Eerolla. Ei mitään ihmeellistä tai yllättävää siinä vierailussa ollut, mutta sai ehkä vähän jäitä hattuun. Susanna hei, nyt rauhoitut ja ajattelet järjellä. Sama Eero se on kuin aina ennenkin. Älä anna itsesi rakastua taas.

Kohta lähden mummoja ulkoiluttamaan ja siitä suoraan salille. Tänään voisi myös vihdoin yrittää sitä anatomiaa lukea, ei oikein napannut eilen eikä nappaa vieläkään. Eerolle naureskelinkin, että tällä asenteella ei uskoisi että mun kaikki kurssit on tähän mennessä kiitettäviä. Ehkä oon kyllästynyt olemaan paras? En tiiä. 

 Onpas ollut hektinen viikonloppu. Oon tätä ennen koko viikonlopun aikana viettänyt kotona noin 15 minuuttia, eilen kun kävin kissan ruokkimassa ja naaman piirtämässä uusiksi.

Nyt kotiin päästyäni blogilistalla odottaa reilu kaksikymmentä lukematonta päivitystä, mutta ennenkuin kahlaan ne läpi, ajattelin kirjoitella omista fiiliksistäni.

Mun eilinen meni syömisiltään ihan höperöksi. Kävin äitini synttäreillä ja anopintekeleen äitienpäiväkutsuilla, joten koko eilinen ruokalistani koostui kahdesta cambridge-ateriasta sekä täytekakusta, monista kupeista kahvia sekä vedestä. Kuulostaa ihan helkkarin terveelliseltä, voi luoja. :--D Oikiasti, oon tällä viikolla syönyt neljää eri kakkua. Tosi vakuuttavaa.

Koomisinta kuitenkin on, että mun tän päivän iltapaino on pienempi kuin mitä perjantain aamupaino oli. Eilen tai tänään en siis aamulla oo ees puntarilla käynyt, mutta onko todellista, että pääsin painojumista ohi syömällä täytekakkua? :D 

Perjantaina puolestaan käväisin salilla pitkästä aikaa. Tuntuipas muutaman viikon tauon jälkeen raskaalta tuo perustreenikin ja lihakset ovat kyllä muistutelleet kuinka tärkeää säännöllinen liikunta olisi, ovat nimittäin vähän olleet jumissa salitreenin jälkeen.

Loppuviikonlopun oon kakkujen syömisen oheella rakennellut pilvilinnojani jälleen uudelle tasolle ja oon niin euforisessa tilassa, että itseäkin pelottaa. Unohdin muunmuassa tenttiin lukemisen ja etätehtävien teon kokonaan, oli mulla sen verran ihanan erikoinen viikonloppu. Tähän ei oikeastaan voi muuta sanoa, kuin että sitä päivää ootellessa kun pilvilinnat romuttuvat jälleen ja tipahdan kovaa ja korkealta maanpinnalle. 

Huomenna olisi iltapäivällä Liikuta minua -tapahtuma, jolloin menen eräälle vanhainkodille viemään mummot ulkoilemaan ja tavoitteena olisi salillekin päästä vielä iltasella. 

Tiistaina paluu arkeen ja pari luentopäivää, jonka jälkeen alkaa pitkä viikonloppu. Keskiviikkona luentojen jälkeen ajattelin matkata Jyväskylään kummitätini luokse muutamaksi päivää ja viikonlopuksi palata takaisin Ouluun. 

Tällä hetkellä kaikki paha on pois ja olo on ainoastaan hyvä. Olen jälleen omien fiiliksien kanssa ihan eri fääreissä kuin viikko sitten. Pitäisiköhän epäillä, että mulla on maanisdepressiivisuutta tai jotain vastaavaa?

Joka tapauksessa, koen olevani jälleen onnellinen omaan elämääni.

Aurinkoisia ja onnellisia kevätpäiviä teille muillekin!

- Susanna